Mieskavereiden tarinoita
Jorma Helsingistä
"Olen kolmen aikuisen lapsen isä. Nautin luonnosta, ulkoilusta, purjehduksesta ja eränkäynnistä. Pidän lapsista ja olen luonteeltani utelias ja sosiaalinen. Lempipaikkojani ovat Lappi ja Saaristomeri.
Olin kuullut tuttavaltani mieskaveritoiminnasta ja kiinnostuin siitä. Ilmoittauduin mukaan Mieskaverikurssille kuullakseni siitä lisää ja päätin kurssin jälkeen osallistua toimintaan.
Koen toiminnan merkitykselliseksi. Lapset tarvitsevat välittäviä aikuisia tukemaan kehitystään, eikä heitä ole koskaan liikaa. Toiminta vaatii lähinnä aikaa ja hieman miettimistä.
Lisäksi se vaatii joitain hankintoja kuten nappikset potkupalloa varten. Olen kesällä paljon poissa, mutta pyrin tapaamaan kaveriani aina kun käyn kaupungissa. Tavoite on ollut noin parin viikon välein 2-4 tuntia, mutta välillä on kesällä pidempiä taukoja. Toisaalta olemme olleet yhteisillä viikonlopun mittaisilla retkillä purjehtimassa muutaman kerran.
Saan toiminnasta iloa ja hyvän mielen, lisäksi opin paljon, enkä pelkästään esim. Pokemoneista tai jalkapallosta. On upeaa tutustua kivaan kaveriin ja toiminta tarjoaa minulle konkreettisen ikkunan nykyiseen lasten maailmaan ja siihen liittyviin asioihin kuten esim. kouluun, harrastuksiin ja kännyköiden käyttöön.
Jos vähänkin kiinnostaa, niin kannattaa mennä mieskaverikurssille, kuunnella enemmän toiminnasta ja nykyisten mieskavereiden kokemuksista. Sen jälkeen on helpompi tehdä päätös."
Jaakko Vaasasta
”Mä laskeskelin, että oon ollut kahdeksan vuotta mukana. Ne oli 9 ja 11 vuotiaita kun tavattiin. Nyt ne alkaa olla aikuisia miehiä.
Olin urheiluseuratouhuissa mukana 15 vuotta eri tehtävissä. Meillä on kolme lasta ja siinä vaiheessa tuli tauko, kun vanhemmat lapset oli isompia ja pienin oli vielä aika pieni. Sitten jäi vähän vapaata aikaa ja mä tapasin työni kautta Helin, joka Vaasassa ohjaa tätä mieskaveritoimintaa. Olin lehdestä lukenut Vaasan mieskaveritoiminnasta. Ilmiannoin sitten itse itseni, että olisin kiinnostunut toiminnasta. Siinä oli sellainen sopiva rako. Siitä se lähti. Mieskaveritoiminta tuli sopivaan hetkeen. Se sopii mun elämään.
On ollut itselle merkittävää tutustua näihin poikiin. Tämä on ollut mulle arvokasta ja olen saanut yhtä paljon kuin pojatkin. Tosi hyvän mielen saa, kun ollaan yhdessä ja näkee, että pojat viihtyy. Joku on kysynyt miksi teen tätä. Olen esittänyt vastakysymyksen, että miksi en tekisi. Onko jokin hyvä syy, miksi en tekisi tätä? Mulla on aikaa ja mahdollisuus niin miksi en tekisi tätä.
Yksi tärkeä asia on se muu porukka ne muut miehet. Kun me käytiin se kurssi tuntemattomat ukot mentiin sinne ja sitten kaveriparit muodostui ja niin me käytiin koko porukalla ajamassa kartingia tai metsäretkellä niin nää muut mieskaverit on tulleet tärkeiksi ja tutuiksi.
Mä kannustan kyllä lähtemään mukaan – kun vapaaehtoisia haetaan niin moni kattoo sinne lattian reunaan – tää antaa tosi paljon ja tää antaa sille toiselle osapuolelle tosi paljon eikä vaadi mitään valtavaa päivittäistä tai viikottaista panosta. Aika helppo ja hyvä tämä on sovittaa siihen omaan elämään. Mieheltä tämä ei vaadi minkään valtakunnan erikoisosaamista eikä erikoistaitoja eikä tässä tarvi olla tietynlainen. Me vaan ollaan yhdessä ja tehdään juttuja. Mulle ei ole tullut kertaakaan mieleen, että vitsi kun tää on raskasta ja miten nyt tuli tähän lähdettyä. Tää on tuntunut mukavalta ja helpolta koko ajan.”
Timo Tampereelta
“Työskentelen lemmikkieläinalalla. Mieskaveritoimintaan lähdin mukaan siihen liittyvän mainonnan innoittamana. Nyt kaveritoimintaa on kestänyt muutaman vuoden.
Perehdytyksen jälkeen kävimme toiminnanohjaajan kanssa läpi toiveitani pikkukaverin suhteen. Tavattuani pikkukaverin ja hänen äitinsä, yhteinen tekeminen lapsen kanssa lähti luontevasti käyntiin. Minulla ei ole omia lapsia, ja tutustuttuani toimintaan tarkemmin koin sen hyvin tärkeäksi. Koen tärkeäksi sen, jos voin osaltani tuoda sisältöä ja uusia ihmissuhteita pikkukaverin elämään. Myös yhteinen tekeminen lapsen kanssa on mukavaa ja antoisaa.
On ollut erityisen hienoa nähdä, kuinka pikkukaveri pääsee tekemään asioita, jotka ehkä muuten jäisivät kokematta. Yllätyin positiivisesti siitä, kuinka luonnolliseksi yhteinen tekemisemme on muodostunut heti alusta alkaen. Meillä on ollut hyvä yhteisymmärrys, ja yhteinen sävel löytyi nopeasti. Ainoa harmi on, että kiireisen työni vuoksi en aina pysty näkemään pikkukaveria niin usein kuin haluaisin. Silti jokainen tapaaminen on ollut merkityksellinen ja toiminta on antanut minulle valtavasti. Joskus yksinkertaisen kisan järjestäminen siitä, kumpi saa heitettyä isomman kiven järveen tai poljettua pyörällä lujempaa, on tuonut meille molemmille enemmän iloa kuin huvipuistoretket tai muut suuremmat aktiviteetit. Nämä hetket ovat osoittaneet, että lapselle tärkeintä on läsnäolo ja yhdessä vietetty aika.”
Vesku Turusta
"Olen 59 v ja elänyt ja läpi käynyt omanlaisensa lapsuuden ja nuoruuden. Elämä on opettanut, kouluttanut ja vienyt eteenpäin. Nykyään triplapappa.
Aloitin vapaaehtoistyön mieskaveritoiminnassa vuonna 2017, jolloin sain pikkukaverikseni pojan, joka oli silloin 9-vuotias. Halusin antaa lapselle sen, mitä olisin itse kaivannut nuorena eli miehen mallia.
Olemme kulkeneet yhdessä polkua pikkukaverin lapsuudesta aikuisuuteen. Pikkukaveri täyttää tänä vuonna 18 vuotta ja matka aikuisuuteen on pitänyt kaikenlaista sisällään.
Olemme tavanneet 1–3 kertaa kuukaudessa muutama tunti kerrallaan ja kaveruus on rakentunut omanlaisekseen vuosien varrella. Kaveruus on vaatinut molemmilta rehellisyyttä ja luottamusta ja sitoutumista. Välillä on iloittu pienistäkin jutuista ja toisinaan ollaan keskusteltu vakavista aiheista tai käsitelty surullisia asioita. Jokainen tietää, miten kaveruus toimii.
Mieskaverina toimiminen on tuonut elämääni ihmissuhteen, hyvää mieltä ja onnistumisen kokemuksia, kun on saanut mukana vaikuttamassa lapsen/nuoren kasvuun ja kehitykseen. Pikkukaveria on vuosien varrella ohjattu ja opetettu, on kannustettu ja autettu. Yhdessä ollaan tehty erilaisia asioita ja keskusteltu kaikenlaista luottamuksellisesti.
Mielestäni vapaaehtoistoimintaan kannattaa lähteä avoimin mielin ilman ennakkoluuloja itsestä tai muista. Se mikä sopii itselle ei välttämättä sovi kaikille. Jokainen voi lähteä mukaan omana itsenään ja antaa sen minkä osaa. Kaveruus rakentuu omanlaisekseen kaveriparien välille. Hyppää rohkeasti kyytiin ja anna virran viedä!"
Ari Lahdesta
"Näin Fasessa jonkin mainoksen siitä ja se kolahti heti Olen siis Lahden ensi- ja turvakoti ry:n Mieskaveri. Vuoden verran jouduin lykkäämään aloitusta työkiireiden vuoksi. Minusta mieskaverina oleminen on yksi parhaita asioita, mihin olen ryhtynyt.
Paras muisto on minun ja pikkukaverini ensimmäiseltä tapaamiselta kahdestaan. Oli, kuin olisimme tunteneet aina. Pystyimme puhumaan aroistakin asioista heti ensi hetkestä lähtien. En vaihtaisi hetkeäkään pois. Jokainen tapaaminen on aina omanlaisensa. Suosittelen mieskaveritoimintaa kaikille. Aikaa kyllä löytyy, jos vain haluaa."
