Nuotiolla Närvänmutkassa
17.10.2024
Lokakuun alussa kokoonnuimme perinteiseen tapaan Pilvilammelle Närvänmutkaan. Paikka on yksi Vaasan Ladun vapaaehtoisten ylläpitämistä luontoalueen tulipaikoista. Liekö juuri sana vapaaehtoisuus tässä paikan valinnassa toiminut hyvänä kriteerinä. Pilvilammen poluilla on nimittäin monen ison kaverin ja pikkukaverin ensimmäiset yhteiset taipaleet alkaneet ja täällä on virkistäydytty isolla tai pienellä porukalla vuosien saatossa.
Tänä iltana tulen loimussa seuraan tilannetta ja sydämessä läikähtää. Miten luontevaa, rentoa ja positiivista voi ollakaan, eikä minun ammattitaidollani ole mitään tekemistä sen kanssa, miten miehet kohtaavat toisensa, vaihtavat kuulumisia ja miten upeasti ottavat vastaan meidän porukkamme uusimman pikkukaverin. Tervehditään, heitetään jotain pientä kommenttia, annetaan tilaa ja sitten oikeassa kohdassa kukin juttelee sopivasti jotain pientä. Selkeästi pikkukaveri alkaa rentoutumaan ja kohta katsellaan kalakuvia kännykästä ja perheen uusi tulokas, koira esitellään.
Tämä ilta on tosi erityinen senkin vuoksi, että mukana on pikkukaveri Lisa, joka on jo nuori nainen, ja tänään, totta tosiaan, hän on hakenut autolla kaverinsa mukaan. ”Hasse, kuinka vanha minä olinkaan, kun tavattiin ekan kerran,” Lisa huikkaa Hasselle, joka tyypilliseen tapaan jo touhuaa grillijuttujen kanssa: ”Olit yhdeksänvuotias, ja tehtiin heti linnunpönttö.” Hasse vähän demonstroi kuinka tomerasti Lisa oli hakannut nauloja. Koirankoppikin tuli kavereille tilaukseen ja muutoinkin he keräsivät yhteiseen kassaan rahaa myymällä linnunpönttöjä torilla. Yhteisestä kassasta on käyty syömässä hyvin. Ruoka ja sen tekeminen on ollut Hassen ja Lisan yhteinen juttu ja siitä ovat päässeet nauttimaan muutkin perheenjäsenet.
Makkarat alkavat olla valmiita ja keräännytään pöydän ääreen nauttimaan, Hasse on tuonut mukanaan coleslaw-salaattia. Se maistuu kaikille makkaran kyytipojaksi. Jutellaan kaikenlaista, huumoria ja naurua piisaa ja aina vähän vakaavampaakin keskustelua. Tuntuu, että opin itsekin aina jotain uutta, niin paljon on tässä porukassa tietoa ja elämänkokemusta.
Lisan kanssa jatkamme muistelua ja hän kertoo lähteneensä aina hyvillä mielin tapaamisiin. Lisa kuvaa Hassea rennoksi tyypiksi, jonka kanssa on ollut helppo jutella ja tuo rentous ja hyvä yhteys näkyy toimivan vieläkin. Lisa mainitsee myös, että on ollut hyvä, kun Hasse on pystynyt auttamaan skootteri- ja moottoripyöräasioissa. Näissä asioissa, kun tarvitaan vähän pohdintaa ja tietoakin, ja kyllä se ruuvaustaitokin on paikallaan.
Puhutaan vapaaehtoistoiminnasta ja sanasta mieskaveri. Lisa kokee sen vähän kaukaisena asiana itselleen. Mieskaverista on tullut läheinen, kaveri, tuttu ja niin Lisan kuin Hassen perheenjäsenet ovat tuttuja toisilleen. Vielä kun asiaa vähän pohditaan, Lisa kertoo, että tällainen toiminta on kyllä hieno asia ja antaa myös äidilleen tunnustusta siitä, että on aikanaan rohkeasti lähtenyt hakeutumaan tähän toimintaan.
Ilta alkaa hämärtyä ja viilentyä, pakataan kamppeet kasaan ja lähdetään yhdessä polulle kohti parkkipaikkaa. Myöhemmin vielä WhatsAppissa kiitellään illasta ja taas sydämessä läikähtää, kun luin uuden pikkukaverin kommentoineen: ”Oli mukavaa porukkaa.”
Mitäs tähän tarvitsee enää lisätä, se on siinä. ❤
Heli Näreaho
Vaasan ensi- ja turvakoti ry