”Ne on nähneet mun elämää”

Jaakko kertoo, että hänellä on omassa elämässään ja perheessään kaikki hyvin, ja hyvin oli asiat myös hänen omassa lapsuudessaan. Mieskaveritoiminta tuntui sopivalta tavalta antaa jotain takaisin. Hän ajatteli, että mieskaveritoiminta voisi olla kivaa ja siitä voisi saada jotain itselle samalla, kun siitä on hyötyä toiselle osapuolelle. Sellaista se onkin ollut alusta saakka. 

Mieskaveriksi lähteminen sopi elämäntilanteeseen

Jaakolla on pitkä kokemus vapaaehtoistyöstä urheiluseuroissa, missä hän toimi apuvalmentajana, valmentajana ja joukkueenjohtajana noin 15 vuotta. Tämä toiminta jäi tauolle, kun hänen omat lapsensa olivat jo isompia ja nuorin vielä aika pieni. Siinä vaiheessa Jaakko tapasi Heli Näreahon, joka ohjaa mieskaveritoimintaa Vaasassa. Hän oli lukenut tästä toiminnasta lehdestä ja päätti ilmaista kiinnostuksensa. ”Ilmiannoin itse itseni, että olisin kiinnostunut toiminnasta. Siinä oli sellainen sopiva rako. Tämä toiminta sopi mun elämään”, Jaakko kertoo. 

Jaakko osallistui mieskaverikurssille ja tapasi siellä miehiä, joista moni on edelleen mukana. Heistä, toisilleen tuntemattomista miehistä, on tullut toisilleen tärkeitä kaveritoiminnan myötä. Kaveriparit tutustuivat ja välillä tehtiin asioita koko porukalla, ajettiin kartingradalla ja käytiin metsäretkillä. Välillä mieskaverit lähettivät toisilleen kuvia kalareissuilta tai linnunpöntön rakentamisesta. Pikkukavereiden lisäksi toiminta on kasvattanut muuta sosiaalista verkostoa.

Tekemiset poikien kanssa ovat muuttuneet ajassa

Veljesten kanssa Jaakko kävi aluksi pulkkamäessä, pelejä katsomassa, metsäretkillä ja virveliostoksilla. Matkan varrella toiminta ja tapaamiset ovat muuttuneet. Pulkkamäki muuttui ensi pyörien huoltoon, mopon korjaukseen ja myöhemmin autojen kanssa puuhaamiseen.

Jaakko muistaa hyvin ensimmäiset tapaamiset poikien kanssa. Ensimmäisellä tapaamisella pojat esittelivät huoneensa ja tietokoneensa. Kun he ensimmäisen kerran lähtivät yhdessä liikkeelle, pojat juoksivat autoon, laittoivat turvavyöt kiinni ja alkoivat pommittaa Jaakkoa kysymyksillä: ”Mikä on sun lempiruoka? Mistä sä tykkäsit koulussa? Mikä sun opettajan nimi oli? Mistä jalkapallojoukkueesta sä tykkäät?” Ensimmäinen tapaaminen lasten kodin ulkopuolella meni hyvin makkaran paiston ja puissa kiipeilyn merkeissä. ”On mulla muutama valokuvakin siitä ekasta reissusta. Ainakin sitten, kun tulee kymmenen vuotta täyteen, mennään sinne samaan paikkaan, missä aloiteltiin. Meillä meni tosi sujuvasti. Varmaan aikuiset jännitti paljon enemmän kuin lapset.” 

"Miksi en tekisi tätä"

Jaakko kertoo, miten hänelle on ollut merkittävää tutustua pikkukavereihinsa. Toiminta on tuntunut arvokkaalta – siltä, että on saanut siitä yhtä paljon kuin pojatkin. ”Joku on kysynyt miksi teen tätä. Olen esittänyt vastakysymyksen, että miksi en tekisi. Mulla on aikaa ja mahdollisuus niin miksi en tekisi tätä.” 

Veljekset ovat olleet vuosien varrella myös paljon Jaakon perheen kotona ja nähneet heidän perheensä elämää. ”Ne on saaneet jonkinlaista mallia. Ei välttämättä mitään optimimiehen mallia – eikä sellaista olekaan – mutta ne on nähneet meidän perhelämää ja arkea ja  mun elämää isänä ja puolisona. Mun nuorin lapsi oli paljon kanssa mukana.” Vanhempaa pojista kiinnosti alusta asti työkalut ja korjaustyöt. Jaakolla on hyvät tilat ja työkalut, joten oli luontevaa huoltaa polkupyörät hänen luonaan. Toista poikaa ei työkalut niinkään kiinnostaneet, vaan hän leikki Jaakon perheen koiran kanssa pihalla. 

Pikkukaverit ovat nyt jo lähes aikuisia. Tapaamiset heidän kanssaan ovat harventuneet ja muuttuneet. Nyt käydään kahvilla ja pizzalla sekä keskustellaan työhön ja opiskeluun liittyvistä asioista, auton ja asunnon hankkimisesta jne. Jaakko kuvaa, että suhde on tullut samanlaiseksi kuin sukulaisnuorten kanssa. He ovat tulleet läheisiksi ja on tärkeä tietää, mitä heille heille kuuluu. 

Mieskaverina voi auttaa pienellä panostuksella

”Me vaan ollaan yhdessä ja tehdään juttuja. Mulle ei ole tullut kertaakaan mieleen, että vitsi kun tää on raskasta ja miten nyt tuli tähän lähdettyä. Tää on tuntunut mukavalta ja helpolta koko ajan. Tässä toiminnassa ei tarvitse erikseen miettiä, miten tätä osaa tai kuinka tässä ollaan.” Jaakko vertaa mieskaveritoimintaa urheiluseuran toimintaan helpottuneena: ”Ei tarvitse tehdä kausisuunnitelmaa eikä raporttia. Stipendin saa tässä joka kerta, kun on päivä oltu yhdessä.” 

Jaakko toivoo, että yhä useampi mies innostuisi mukaan mieskaveritoimintaan. Hän kertoo saaneensa toiminnasta itse vähintään yhtä paljon kuin veljekset, joiden kaverina hän on ollut. Hänelle on ollut tärkeää, että pienellä panostuksella on pystynyt auttamaan tosi paljon. 

Kaisli Syrjänen

Valtakunnallisen Mieskaveritoiminnan koordinaattori

Tutustu Mieskaveritoimintaan: Lähde mieskaveriksi