30 vuotta ystävyyttä

Heikki Tulkki aloitti mieskaveritoiminnassa vapaaehtoisena kolmekymmentä vuotta sitten, vuonna 1994. Mieskaverikoulutuksen jälkeen Heikki sai pikkukaverikseen villin ja touhukkaan Ossin, jolla oli omien sanojensa mukaan aina jotain meneillään. 

Heikki päätti lähteä toimintaan mukaan, kun hän vuonna 1993 luki Apu-lehdestä Pienperheyhdistyksen vapaaehtoistoiminnasta. Jutussa yksi ensimmäisistä mieskavereista kertoi toiminnasta. "Juttu sai minut innostumaan. Ajattelin, että minulla olisi annettavaa pikkukaverille ja olin varma, että toiminta olisi antoisaa myös aikuiselle", Heikki kertoo. 

Ossin äiti ilmoitti tämän toimintaan mukaan toiveenaan, että mieskaverilla olisi ikää vähemmän kuin sata eikä tämä missään tapauksessa olisi sohvaperuna. Ei siis ihme, että silloin melkein kolmekymmentävuotias Heikki sopi erinomaisesti Ossin mieskaveriksi. 

Kaveruus alkoi leikkien

Ennen Heikin ja Ossin ensimmäistä tapaamista Heikki tapasi Ossin äidin. Aikuiset kävivät läpi asioita yhdessä, pelisääntöjä sopien. "Olin otettu siitä luottamuksesta, jota Ossin äiti minulle osoitti antamalla meidän kaverustua. Hän ei oikeastaan puuttunut asioihin muutoin kuin sopimalla kanssani tapaamiset", muistelee Heikki.

Kun ensimmäisen tapaamisen aika koitti, oli kolmevuotias Ossi hänen äitinsä mukaan useaan otteeseen kertonut innoissaan päiväkodissa, että kyseisenä päivänä Heikki tulisi heille käymään. Toki hänellä ei vielä ollut selkeää mielikuvaa, mikä tai kuka Heikki oli.

"Ensimmäisen tapaamisemme aikana Ossi halusi leikkiä moottorikelkkaa. Sain niskaani kaikki mahdolliset viltit ja vällyt. Ossi ajoi moottorikelkkaa tyytyväisenä. Minun näkökulmastani leikki kesti pitkään, ja olo oli suoraan sanoen jopa tukala", Heikki kertoo nauraen.

Kavereista ystäviksi

Aluksi tapaamiset olivat useimmiten Ossin kotona. Ossin kasvaessa tapaamiset siirtyivät yhä enemmän kodin ulkopuolelle: tenniskentälle, elokuviin ja niin edelleen. "Siitä lähtien, kun Ossi oli 12–13-vuotias, sovimme tapaamisista keskenämme", kertoo Heikki.

Heikin ja Ossin kanssa heidän yhteistä taivaltaan muistellessa keittiön täyttää useaan kertaan nauru sekä ystävysten keskinäinen lämpö ja arvostus. Välillä liikutuksen kyyneleet nousevat silmiin. Kolmeenkymmeneen yhteiseen vuoteen mahtuu paljon muistoja ja isoja hetkiä. Parasta kuitenkin kummastakin on se, että Ossin kasvaessa heidän kaveruutensa on muuntunut syväksi ystävyydeksi. 

Tänä päivänä Ossi Kuismalla on ikää jo 33 vuotta, ja kaksikon ystävyyssuhde on voimissaan. Kumpikin miehistä luottaa siihen, että heidän ystävyytensä kestää läpi elämän. 

Toiselta oppii taitoja ja suuntaa elämään

Ossi kertoo, että ystävyyden lisäksi hän on oppinut monia taitoja Heikin avustuksella. Erittäin innoissaan Ossi oli pienenä lautapelistä, jossa opeteltiin tunnistamaan maailman maita ja niiden lippuja. Heikki on matkustanut paljon, ja oli tosi hienoa oppia asioita eri maista pelin avulla sekä Heikin tarinoita kuunnellen. "Muistan yhä, kuinka jännittävää oli saada Heikiltä kortti Intian matkan jokaisesta kaupungista, jossa hän vieraili", muistelee Ossi.

Ossi sai Heikiltä myös rullaluistimet. Kun rullaluistelu alkoi sujua, he tekivät retkiä, jotka Ossista tuntuivat pitkiltä matkoilta. 

"Heikki on ollut minulle tärkeä luotettava aikuinen. On merkinnyt paljon, että kaveruus on ollut jatkuvaa ja Heikki on ollut sitoutunut kaveruuteemme. Hänen myötään olen oppinut arvostamaan opiskelua ja omaksunut positiivisia arvoja osaksi omaa elämääni. Heikin kanssa on päässyt ja pääsee yhä kokeilemaan monenlaisia uusia ja jännittäviäkin asioita."

Avoimuus ystävyyden perustana

Kaverukset kuvaavatkin väliensä olleen hyvin avoimet. Kaikesta on voinut ja saanut puhua. 

Mieskaveruuden myötä Heikki on saanut nähdä läheltä, miten lapsi kasvaa, kehittyy ja muuttuu. "Ossin aikuistuttua olemme varmasti olleet puolin ja toisin toistemme tukena, kun toisella on ollut vaikea tilanne. On myös ollut hauskaa todeta, miten lapsesta, joka jalkapallokentällä piti palloa itsellään ja komensi minua juoksemaan pitkin kenttää syöttämättä kertaakaan, on tullut äärettömän taitava jalkapalloilija."

Tulevaisuuden suunnitelmien utelu kaveruuden suhteen saa miehet naurahtamaan. Ossi lupaa pilke silmäkulmassa opettaa tyttärelleen Hiljalle Heikin suosikkileikin, poliisin ja sammakon, kun tämä hieman kasvaa. Heikki puolestaan arvelee, että kymmenen vuoden päästä hänellä on enemmän aikaa kuin nyt ja uusien asioiden kokeilu yhdessä jatkuu.  

Susa Ruuhilahti (haastattelu)

Jaana Hartikainen (editointi)